Ensilumi!

Syysmyrskyt ja talvi tekee tuloaan:

Kovat tuulet ovat koetelleet hieman Hermeksen hermoja, ensin piti jatkuvasti tarkastaa takapiha ja sitten etupiha. Ketään ei näkynyt, vaikka kolina ja ulina jatkui... Huomatessaan, että Gucci vetelee kaikessa rauhassa hirsiään, rauhoittui pikku miehemmekin laskien päänsä sohvaa vasten. 

Myrskyt ovat tehneet tuhojaan lenkkimaastossamme. Isoja kuusia on kaatunut ja mäntyjä katkeillut. Myrskyn jälkeisinä päivinä saikin kulkea varovasti ja kiertää polulle kaatuneita puita.

Hyrrr,  kylläpä tuo pienikin pakkanen tuntuu kylmältä. Ei ole taluttajan eikä talutettavan hipiä vielä tottunut pakkasen puolelle meneviin lukemiin. Pojat miettii, että koska äiti pukee taas ne "katu-uskottavat" nutut päälle... Eihän ihan vielä?!
Elomme on ollut kiireistä arkea ja koska päivät ovat lyhentyneet, ei kamera ole ollut enää lenkeillä mukana.
Ensilumi, joka pysyi maassa pari päivää tuli jo lokakuun puolessavälissä. Sitten taas satoi vettä ja ilmat lämpeni ( = kuraisia tassun jälkiä lattialla...), kunnes marraskuun lopulla saatiin pieni lumivaippa maahan...

Kukkuu! Tuoksujen maailmassa jälleen ;)

Otetaanpa pieni, skaba... 

Sähköjänö edellä ja Musta salama kintereillä

Risut! Mikä ihana tekosyy huilata ;)

 "Äiti, tästäkö mennään?" Esterata syntynyt yhdessä yössä...

" Ihanaa, lunta!!! Nuuhkaisen. Maistan. Maistan uudelleen, ja vielä uudelleen. Kirmaan niin, että lumi pöllyää ja tanner tutisee! Piehtaroin, ahh, se on niin pehmoista, pumpulin tuntuista. Ooooo, minun "nimikirjoitukseni" ja taiteelliset koukeroni näkyvät komeasti! Pysähdynkin metrin välein ja jätän kraffitini joka kökkäreen reunaan, kannon, kiven ja pystyssä töröttävän tikun viereen... Minä RAKASTAN lunta. Kumpa vaan ei tulisi liian kovia pakkasia" -Hermes

Pojat pyytää pääsyä takapihalle tiheämmin, lumentulo on selvästi innostanut ulkoleikkeihin. Frisbee on jäänyt kesäleikeistä vielä terassille ja siihen kertynyt sadevesi on mieluisinta juomavettä. Tuntuu, että enää ei pyydetä pisutarpeille vaan juomatauolle. Mutta varsinkin Hermeksen suureksi harmiksi eräänä aamuna tuo vesi olikin jäätynyt niin, ettei siitä enää saanut janoa sammutettua. Tassulla koetti, jospa olisi jään pinta murtunut, mutta se olikin syväjäätynyt. Kielikin taisi tarrautua, eipä siitä ollut enää janonsammuttajaksi. On aika pakata pihalelut odottamaan kevättä.

Terveisiä kaikille talvenodottajille, sieltä se saapuu lumineen ja pakkasineen :)
Tässä vielä tunnelmia bullariehasta Katrinilta. Hermes tais ihastua Fantsuun <3

Ps. Hermes on hieman entisöinyt pesiä... Tässäpä koeistutaan uutta pesää

                             ... Katsotaanpa kuinka kauan tämä pysyy ehjänä ;)