Gucci kansikuvapoikana :)

Posti toi tullessaan uuden Ranskis-lehden.
Kannessa sulostuttaa Guccimme. Siitä kuvasta toivottavasti tuli monelle ihana kesäfiilis :)
Sivuilla 16-17 on koskettava tarina "Mimmin tarina pienestä isoksi varaemon hoidossa"
Kyyneleet valuivat lukiessani tätä tarinaa kasvattajien välisestä auttamisen halusta, ystävällisyydestä ja rakkaudesta rotuun. Sain nähdä pienen Mimmin ja pitää sylissänikin, sillä hän oli kasvattajamme Katrinin hoidossa (loistavana varaemona oli Hali, joka otti pennun heti omakseen)  Miten kaunis ranskisneito sieltä kuoriutuikaan! Hyvää jatkoa Mimmi <3

Lähimetsä on tuonut suurta iloa pojille.
Harjumetsän selkeät polut (niin selkeät, että emme eksy polulta, mutta joskus polku vie odotettua kauemmaksi ;D ) Poluilla ani harvoin tulee ketään vastaan, pikemminkin linnut ja muut metsän pikku asukit värittää lenkkejämme. Hurjia nousuja ja laskuja, niin hurjia, että toisinaan pojat laskee pyllyllään rinnettä alas. Hermeksellä on tapana saada pentuhepuleita... Yht´äkkiä valkoinen sähköjänis kirmaa polkua puolelta toiselle ja välillä perään syöksyy tykinkuula Gucci.

Kiivetään ylös!

"Ootahan, mä käy maistamassa tota oksaa... Okei mä tuun jo!"

Esteiden ylitystä...

Rinta rinnan vai pylly pyllyn ;)

Villiä menoa! 

 "Huilataan välillä... Hermes ei malta"

"Mikä siellä meni... ja minne se meni? ... Tuleeko se jokin takaisin?"

"Nännän nää, ota kii jos saat!"

"Mikä siellä räsähti???"

Tarkkana kuin Hermes ;)

Pieni juttu kotirintamalta:
Hermes, tuo rakas pikku bullamme, sähköjänis villikkomme.
Hänelle on suotu myös hyvät jouset sekä utelias mieli.
Portti, jonka tulisi pitää Hermes kodinhoitohuoneessa onkin liian matala, sillä poika hyppää vauhdittomasti sen yli TAI sitten hän osaa tiirikoida sen auki ja kiinni... Veikkaan kuitenkin ensimmäistä veikkaustani. Olen useasti nähnyt hänen "kaikki tassut ilmassa"-hyppynsä, todella korkealle se pienikin ponnistaa ;)
Kun portin yli on päästy, mielen valtaa uteliaisuus... Eteisen liukuovea kun raottaa sieltä aarteita kaivaa saa... Kengät ja muut suuhun sopivat pientyökalut kulkeutuu pitkin kämppää. Eipä niitä rikkoa tarvitse, mutta kuljetella ja leikkiä.
Eränäänä päivänä tullessamme kotio meitä odottikin uusi yllätys! Taiteellisuus oli ottanut vallan ja paksulla mustalla tussilla oli piirretty kokonaan uusi valkoinen nahkasohvamme uuteen kuosiin...
Tällä kertaa ei naurattanut isäntäväkeä, vaan pikemminkin itketti. Voi voi, mitä oletkaan tehnyt!
(onneksi nahanpuhdistusaine, hiuslakka ja kynsilakanpoistoaine auttoi (lähes täydellisesti) sohvamme pelastamiseen!)

Aamuinen mytty-hetki:

Sulassa sovussa jälleen, hyvää kesää kaikille <3

Ystäväni Nanna teli Hermeskestäkin näköispehmon, voi kuinka suloinen tuli :)