tiistai 30. joulukuuta 2014

Hermès Fantastico 2- vuotias!

Vauhdikas pikkumiehemme täytti 2 vuotta!
Mukavia muistoja on kertynyt lisää.
Seikkailut loma-ja näyttelymatkoilla ovat olleet ikimuistoisia.
Ollaan myös saatu uusia ranskis tuttavuuksia, niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

1- vuotiaasta 2- vuotiaaseen, mitä onkaan vuosi tuonut tullessaan?
Mukava huomata, ettei remonttipenaa enää tarvita. Ilmeisesti koti alkaa olla jo mieluinen ;)
Tässä linkki: Hermès 1 vuotta!
Vaikka Ego on ollut pienestä asti kohdillaan, on kroppa saanut Urosmaisuutta huimasti lisää. Nartutkin on Casanovamme huomanneet ja muutamaa tyttistä on ihan kotiokin tuotu näytille ;)
Kutsu "lenkille" saa sikeämmästäkin unesta hänet oitis jalkeille ja joka paikkaan mennään edelleen  juoksujalkaa. Rusakkomaiset jouset eivät nitise, hyppy kulkee... Korkeushyppyä ei edelleenkään suosita, mutta jotain kuitenkin pitää harrastaa. Se olkoon kiipeily. Ylös-alas soramontun seinämää hän voisikin juosta loputtomiin. Useinmiten lenkittäjien hikinauha kastuu jo pelkästä katselemisesta. Huh huh, kylläpä hän jaksaa juosta!
Tunteensa vahvasti näyttävänä hän saa lähes päivittäin äipän ja isin huvittuneelle tuulelle. Mikäli kaikki ei  mene juuri Hänen mielensä mukaisesti, hän tassuttelee näköetäisyydelle, kääntää selkänsä ja lyyhistyy C-kirjaimen muotoisesti istumaan, välillä mulkaisee loukkaantuneen näköisenä olkansa yli ja jatkaa sitten tuijotusta tyhjyyteen. Joskus jopa marssii toiseen huoneeseen ja linnoittautuu säkkituoliin eikä ole kuulevinaankaan, kun yritämme houkutella takaisin.
Taikka halutessaan juuri Guccilla olevaa luuta/lelua, hän käyttää ovelia/omalaatuisia keinoja saadakseen ne. Niitä ovat mm. tuijottaminen isolla T:llä, ovelle tai sohvan selkänojalle kiireellä juokseminen ja raivokas haukkuminen-ikään kuin joku olisi tulossa, harhauttaminen jollain toisella lelulla tai ihan röyhkeästi nappaa luun/lelun sillä välin, kun Guccin leukaperät ottaa taukoa sen jyystämisestä...
Isoveikka-Guccista on kuitenkin tullut todella tärkeä. Mukavaa, että kaksi täysin eriluonteista urosta tulee hyvin toimeen keskenään ja näyttää siltä, että he nauttivat toistensa seurasta.

 "Koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä" 
ei ole lainkaan tuulesta temmattua <3


                                   **********************************

Isi kynäili Hermèksen kanssa Rähinä Recordsin Spektin biisiä "Macho Fantastico"
Aivan kuin Hermèkselle tehty, Kiitos Spekti ;)

Laitahan biisi soimaan ja pilkettä silmäkulmaan!
Linkki Spektin musiikkivideoon:
Spekti- Macho Fantastico feat.Tasis


Hermès Fantastico



Tää on tarina yhdestä uroksesta, 
jota nartut ei saa mielestään
Jos et viälä tiedä hänen nimeään,
 hän on Hermès Fantastico nimeltään

Uros on mysteeri
Ja systeemi on se, 
et narttujoukko hysteerinen häntä piirittää
 mihin ikin meneekään
Hän kyyneleet jälkeensä jättää



Hän on se Hermès
Hän on Hermès Fantastico
Uros lahjomaton
Legenda kuin pajatso
Maailman mahtavin uros varmasti on
Vastustamaton



Hän on uros jota muut urokset pelkäävät,
 pelkäävät saavansa selkäänsä
He haluaisivat olla kuten hän
Hän tekee nartustas pettäjän




Uros joka tekee mitä tahtoo,
 lahjomaton myyttinen sankarihahmo
Kun hän saapuu, kaikki upeat nartut kaatuu
Ja hengitykset salpaantuu



Keskipiste kaiken alfa ja omega,
 kaikkien koirien kuningas
Varo narttu ettet ittees riko,
 terveisin Hermès Fantastico



Hän on se Hermès
Hän on Hermès Fantastico
Uros lahjomaton
Legenda kuin pajatso
Maailman mahtavin uros varmasti on
Vastustamaton




Tulkaa ja nähkää, urosta niin suurta
Joka isolla egollaan ratsastaa
Palvovin katsein katsovat kaikki suurinta sankariaan





Häntä ei kiinnosta sun vitsis
Ainoo mikä motivoi on bitches
Hän on legenda, el classico
Uros nimeltään Hermès Fantastico




Hän on se Hermès
Hän on Hermès Fantastico
Uros lahjomaton
Legenda kuin pajatso
Maailman mahtavin uros varmasti on
Vastustamaton




Hän on se Hermès
Hän on Hermès Fantastico
Uros lahjomaton
Legenda kuin pajatso
Maailman mahtavin uros varmasti on
Vastustamaton

- Spekti "Macho Fantastico feat. Tasis -

                                                         ***************************


Hih ;) Näihin kuviin ja fiiliksiin! Ensivuonna nähdään!

Tässä vielä vuoden 2014 parhaat näyttelytulokset:

22.02.2014
Jyväskylä KV
VSP, Serti

29.03.2014
Rakvere, Viro
jun ROP
ROP
BIS JUN 2
Serti

30.03.2014
Rakvere, Viro
jun VSP, Serti
uusi titteli: EESTIN JUNIOR MUOTOVALIO

24.05.2014
Miljoona Koira, Tuuri
ROP
Serti

01.06.2014
Tallinna, Eestin Voittaja 2014
Jun VSP
uusi titteli: EESTIN JUNIOR WINNER 2014

10.08.2014
WDS, Helsinki
Nuorten eri 2

16.08.2014
Riika, Latvia
VSP
Serti

11.10.2014
Nationale D´elevage, Orleans Ranska
377 ranskanbulldoggia ilmottuna!
ROP
BISS
Serti
uusi titteli: NATIONALE D´ELEVAGE WINNER 2014

12.10.2014
Orleans Specialty, Ranska
ROP
BISS
Serti
CACIB
Ryhmä 9:n toinen

6.12.2014
Helsinki KV
ROP
Serti
CACIB
uusi titteli: HELSINKI WINNER 2014



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 viimeinen näyttely

Vuoden 2014 viimeinen kuukausi pyörähti käyntiin, talvesta ei ole vielä tietoakaan.
Marraskuussakin oli monta päivää milloin lämpötila kohosi jopa 10 asteeseen... kuin kevät koittaisi.
Kyllä se talvi on aina tullut, sillä vaan kestää nykyään kauemmin ;)

Kisatreeninä kaukalopalloo illan pimeydessä


5-7.12.2014 teimme koko perhe hotellimatkan Helsinkiin.
Vuoden viimeiset näyttelyt käytiin Messukeskuksessa, Helsinki Winner 2014 ja Voittaja 2014.
Perjantai-iltana äippä ja isi oli pyydetty juhlaillalliselle. Koira poppoomme juhlisti Matin ja Pian Vuolasvirtapalkintoa. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Onnittelut heille huikeasta palkinnosta vielä kerran!
(virallinen palkintotilaisuus oli sunnuntaina Messuksekuksessa)



Matkalla Helsinkiin
Rennosti mennään ;) 


Lauantai 6.12.2014
Aamuyöstä John Stenbergin rannalla tihkusateessa juoksi äippä ja kaksi uneliasta nuortamiestä.
Unihiekka ropisi pian silmistä, kun veljekset pääsivät merkkaamaan uutta reviiriään. Täällä ei näkynyt twiittaus-keppejä (=aurauskepit), vaan piti vanhanaikaisesti raportoida kivijalkaan:
# Hermès Fantastico. Uros joka tekee mitä tahtoo, kaikki upeat nartut kaatuu ja hengitykset salpautuu #
-Spektin biisit osuu ja uppoo, Hermès vain sanoitti ne uudestaan. Täytyypä lomalla laittaa koko biisi tänne blogiin, kun tuntuu, että poika on ottanut sen ihan omakseen ;)
MC Gucci puolestaan käyttää kuolemattomia lauseita kuten
 #timantit ovat ikuisia# ja #Guccin kengät on sulaa laavaa#



HELSINKI WINNER 2014
86 ranskanbulldoggia oli ilmoitettu näyttelyyn.
Tänään tuomarina toimi: Terje Lindström, Norjasta

Hermès kilpaili nuortenluokassa
NUO-ERI, Nuortenluokan 1, Paras uros 1, SA, ROP, Serti ja CACIB
Hänestä tuli HELSINKI WINNER 2014!!! WOW!!! Onnea Hermès!


Hermès ja Katrin
Paras uros


ROP
JA CACIB


Helsinki Winner 2014
ROP ja VSP




Iltapäivällä alkoi ryhmäkehät
9 ryhmän tuomarina: Robert Blumel, Itävalta


Katja kuvas voittajaa palkintoineen





Gucci kilpaili valioissa.
VAL-ERI, Valioluokan 2, SA
Hienoa Gucci, valioissa kilpaili 9 urosta!


Gucci ja Katrin
Valioluokan toinen




Näyttelypäivän jälkeen juhlistimme hotellilla
 Hermèksen uutta titteliä!
Pojatkin saivat juhlavan iltapalan ja herkkuja, kyllä uni maittoi :)



Sunnuntai 7.12.2014
Aamulenkillä eilisiä itsenäisyyspäivän juhlijoita tuli vielä vastaan, mutta muuten kaupunki oli ihanan hiljainen. Tänään lähdettiin ajoissa näyttelypaikalle, sillä äippä halusi päästä shoppailemaan ;)

VOITTAJA 2014
 79 ranskanbuldoggia oli ilmoitettuna.
Tuomarina: Wilma Weijmans-Strijobos, Hollannista.


Hermès NUO-ERI, Nuortenluokan 1, SA
Gucci VAL-ERI


Kiitos esittämisestä Katrin!
******************************
LUNTA! TALVI?!
12.12. saatiin päiväksi lumipeite.
Pojat kirmasivat innoissaan metsässä. 
Miten lumi voikaan tehdä onnelliseksi <3


Pysyvää lunta odotellessa...
Terkkuja rinkulaluun fanittajalta!
Pian lomaillaan <3







lauantai 13. joulukuuta 2014

Näyttelymatka Hermèksen kanssa: Ranska, Orleans Specialty ja C.A.C.I.B 42 Grand Prix d`ORLEANS 12.10.2014

(HUOM! MIKÄLI HALUAT LUKEA AIKAJÄRJESTYKSESSÄ, TÄMÄN SIVUN TARINA ON JATKOA EDELLISESTÄ KIRJOITUKSESTA: "NÄYTTELYMATKA HERMÈKSEN KANSSA: RANSKA, ORLEANS! 11.10.2014 NATIONALE DÈLEVAGE 2014")

Bonjour! 
Sunnuntai 12. lokakuuta 
Aurinko hymyili huomeneksi, kun ajoimme samalle näyttelyhallille missä olimme eilen.
Edessä oli näyttely jossa oli erikoisnäyttely KV näyttelyn sisällä. Sellaisia näyttelyitä ei ole Suomessa.
Saapuessamme näyttelyalueelle saimme "nauttia" ranskalaisista tervehdyksistä
 (jäyhät suomalaisethan ei "pussaa eikä halaa" heh!).  M
onet tulivat vielä uudestaan onnitelemaan eilisiä saavutuksiamme. Myös tuomarit tulivat onnittelemaan ja tietysti vitsailemaan tyttöjen 5 tunnin rengasmatkasta Orleansiin ;)

Tänään oli edessä kova kisa, kilpailtiin sertistä, cacibista ja biss:stä. Kilpailuhenki oli käsin kosketeltavaa. Suomessa en ole aistinut sellaista tunnelmaa. Kaikki halusivat voittoa ja jano oli kova!
Olimme jälleen sellaisilla fiiliksillä, että kokeillaan ja katselllaan mitä päivä tuo tullessaan.

Ranskanbulldoggeja oli ilmoitettuna: noin 200, valitettavasti näyttelyluettelomme katosi
Tänään ei arvottu tuomareita vaan he olivat tiedossa jo etukäteen.
Löysimme hyvät paikat kehän laidalta. Siitä näki hyvin sekä Helmin että Hermèksen kehät.
Ammattihandlerit erottautuivat joukosta. Todella upeasti heidän koiransa esiintyivät kehässä, juuri oikeassa kulmassa ja olivat hievahtamatta juuri siinä mihin handler ohjasi.

Tässä muutama kuva taitavista ammattihandlereista ja
heidän upeasti esiintyvistä ranskiksistaan
Helmi punnitaan
Viime hetken puunaamiset ja kehä on teidän, ladyt!
Helmin kehä alkoi aikasemmin. Jälleen koirat punnittiin ennen kehään menoa.
Helmin tuomarina: Norman Deschuymere
Helmin ollessa kehässä, viereisen kehän tuomari kävi halimassa Helmiä kesken oman kehänsä. Ja välillä myös sama tuomari katseli oman kehänsä kilpailijan kanssa narttukehää.
Erikoista sanoisin, mutta ei ainakaan liian jäykkää ja totista hommaa ;)
Helmi ei tänään sijoittunut jatkoon.


Helmi poseeraa hienosti!


Söpöjä kisaajia <3


Hermèksen tuomarina oli Desserne Sylvie
Anne-Sophie sanoi aamulla, että tänään on todella kova kilpailu ja älkää odottako mitään erikoista.

Hermès punnitaan.
Heh, mitkä ilmeet!


Hermés ja Katrin odottaa kehään pääsyä.

Hermès seisoi pöydällä arvosteltavana.
Tuomari Desserne Sylvie pussaili ja paijaili Hermèstä ja aloitti arvostelun sanomalla:
"Horrible head, Horrible legs, Horrible body..."
Kehäsihteeri katsoi tuomaria ihmeissään, mitä tähän arvosteluun nyt kirjoitetaan.
Kartrininkin silmät taisivat hieman pyörähtää ja
hetken päästä tuomari purskahti nauramaan ja alkoi vuolaasti kehua Hermèstä.
"Excellent, Excellent"

Katrinin ilme, kun tuomari aloittaa arvostelun.
Hih, olipa hauska jekku!
Hermès sai helliä haleja ja pusuja kehujen kera <3


Oikeassa alakuvassa: Erään kennelin "kisastudio" oli huikea!
Vaihtuva kattaus, oli erilaisia suolapaloja ja lihoja,
juustoja ja hedelmiä sekä kuohuvaa juomaa.


Hermès sai SERTIN!


Hermès paras uros!
Hermès valittiin tänään koko kilpailun parhaaksi nuortenluokan urokseksi, SERTINvoittajaksi, parhaaksi urokseksi, CACIBIN saajaksi ja ROP:ksi, näin ollen hän oli jälleen Specialty BISS!

Tuomarit neuvottelee ennen ROP ja VSP kehän alkamista.
Oikealla yläkuvassa: ROP ja VSP
ROP:n voittaa Hermès!
WAU!!!

Herkkupöytää pitänyt vierustoverimme tarjoaa voiton kunniaksi
meille lasit kuohuvaa! Kiitos!
Anne-Sophie halaa onnentoivotuksin Hermèstä.


KV näyttelyn ryhmäkehässä Hermès valittiin vielä ryhmä 9 toiseksi!!! Ryhmän voittanut upea papillon valittiin lopulta BIS ykköseksi! Tänään ei jaettu ruusukkeita eikä pokaaleja ranskiskehästä, mutta ryhmäkehästä saimme vielä yhden ison pystin kotiin viemisiksi.

Ryhmä 9

Hermès ryhmä 9:n toinen!
WAU!

Huikea päivä kerrassaan! Voiko tätä uskoa todeksi?!
Saimme myös kutsun koiranäyttelyyn Mauritiukselle! Miten ois Katrin?! Bikinit mukaan ja reissuun?!

Jälleen pitkä päivä hallilla oli takana. Iltalenkin ja leikkien jälkeen showbulla kaksikkomme nukahti sikeään uneen. Lähdimme illalliselle japanilaiseen ravintolaan jonka bongasimme tullessamme hotellille.
Kertasimme päivän huippuhetkiä ja mietimme miten ihmeessä saamme kaikki palkinnot kotio!

Maanantai 13. lokakuuta
Lähtöaamu
Seikkailumme Orleanssissa alkoi olla kirjaimellisesti paketissa. Viimehetken asioiden hoitoa ja shoppailua, niin luit oikein, shoppailua! Ostin paikallisesta "löytötavaratalosta" kaksi rullaa teippiä. Siinähän ne tärkeimmät ;) Saatiin teipattua pokaalilaatikko kuljetus kuntoon, jonka sitten jätimme  hotellille odottamaan DHL:n noutoa minkä Katrin oli hommannut.  Jälleen jännitimme... saadaanko paketti ehjänä perille kotisuomeen :)

Tuomareiden vinkeistä viisastuneena latasimme uuden reitin navigaattoriin. Tällä kertaa onnistuimme!
2 tunnin ajomatka suoraa moottoritiebaanaa tietullin kautta lentokentälle oli edessä päin.
Maisemat eivät toki olleet niin hienot ja vaihtelevat kuin tullessa. Pariisin lähestyessä alkoi ihmisvilinä ja ruuhkat. Onneksi olimme varaneet matkantekoon ylimääräistä aikaa, niin pääsimme ajoissa lentokentälle (parin lentokenttä-liittymän ohi tuli ajettua, sillä nelikaistaisen ruuhkaisen tien kaistanvaihtaminen ei ollut ihan pelkällä vilkuttamisella hoidettu)

Lähestymme Pariisin keskustaa...
Ja ajoissa ;)


Itseasiassa äippä oli riemuissaan saadessaan katsella Pariisia hieman lähemmin.
Vanhat, kuluneet, romanttiset rakennukset kohosivat vierivierestä katujen reunalla. Jotkut näyttivät siltä, että ne murtuisivat juuri nyt, mutta olivat ilmeisesti olleet siinä tilassa jo muutamia vuosia...
Uudisrakennuksiakin nousi vanhojen talojen kylkeen. Ihmisvilinässä sekoittui eri kansallisuudet. Miljoona kaupungin maisemaan kuuluu myös roskat ja köyhyys, niitä kaikkia ei oltu "putsattu", niin kuin turistialueilla.

"Eiffel!" Näin Eiffelin! Ja  Nodre Damen kirkon. Riemukaaresta bongasin sinne suuntautuvan tiekyltin.


Auton tuulilasin läpi bongailin nähtävyyksiä

Aurinko laski noustessamme yläilmoihin. Pariisin valot tuikkivat silmän kantamattomiin koneen noustessa yhä ylemmäksi. Eiffel kohosi valomeren keskeltä ylväänä maamerkkinä. Pian tuo monta tarinaa tuonut matkakohteemme jäi kumpupilvien taakse. Oli aika sulkea silmät ja saapua kotiin.

Lentokentällä hurmaava kaksikko tallentui monen kännykkään.
Kuljetuspalvelu tuli hakemaan mussukat koneeseen

Talutushihnassa Finnair saatettiin kiitoradalle ;)
Eiffel iltavalaisulla oli kaunis.
Hyvää yötä Pariisi!

Turvallisesti kotona!
Seuraavana viikonloppuna odotettu pakettimme saapui!
Kaikki pokaalit ja palkinnot olivat pysyneet ehjinä!


Pakettimme saapui perille.
Katrin asetti palkinnot komeaan riviin lipastonsa päälle.
Helmi ja Hermès pääsivät posettamaan Katrinille voiton kunniaksi.

Saimme myös palkinnoksi kirjan jota pääsin ekaa kertaa
"lukemaan", hauskoja kuvia ainakin ;)


Olipa ikimuistoinen ja huikea näyttelymatka, kiitos Katrin <3





keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Näyttelymatka Hermèksen kanssa: Ranska, Orleans! 11.10.2014 NATIONALE DÉLEVAGE 2014

Hermèksen Ranskan kasvattajan Anne-Sophien kanssa viestittelemme viikottain. Hän kertoi keväällä Ranskan erikoisnäyttelyistä ja lupasimme pohtia Katrinin kanssa mahdollista reissua Ranskaan. Syksyllä päätimme, että lähdemme seikkailuun ja aloimme suunnittelemaan tulevaa näyttelymatkaa.
Lentoliput varattuamme matka alkoi tuntua yhä todellisemmalta. Mitä se toisi tullessaan, sitä emme osanneet edes kuvitellakaan. Kokemuksia lähdimme hakemaan, mutta matka toikin huikeita muistoja mukanaan!

Perjantai 10. lokakuuta
Aamulenkki tehtiin aamuyöstä syksyisessä ilmassa, vettä satoi ja jalkojen alla kahisi puiden lehdet.
Klo 5 starttasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Matkassa mukana: Katrin, äippä ja showbullat Hermès ja Helmi.
2 isoa matkalaukkua ja lentoboksit bullille. Auto oli siis kattoa myöden täynnä tavaraa :)


Lentokentällä oli super vartiointi, lienee kuulleen, että Hermès ja Helmi ovat
lähdössä reissuun ;) Eikö? Syy taisikin olla Arnold Schwarzenegger joka
oli vierailemassa Suomessa ja lähdössä samaan kohteeseen kuin me.
Kumpikohan meistä saa istua hänen viereen? -pohtivat äippä ja Katrin ;)


 Kotona oltiin jo totuteltu lentoboxissa olemiseen. Boxin luukku oli päivittäin auki ja siellä oli mahdollisuus käydä nukkumassa päikkärit tai katsomassa oliko äippä piilottanut namipalaa viltin alle. Useinmiten boxissa köllötteli Gucci. Hänestä tuo "mökki" oli oikein viihtyisä päikkäripaikka.
Sama tuttu viltti kodin tuoksuineen toi toivottavasti turvallisuuden tuntua lentomatkan ajaksi. Onneksi lento kestää vain 3 tuntia. Finnairilla on koirille lentokoneessa oma huone valolla ja lämmityksellä varustettuna, joten luulen, että kaikki menee ihan hyvin lennon ajan.

Lentokentällä tehdessämme lähtöselvitystä virkailija ilmoittaa, että lentopaikka oli varattu vain yhdelle koiralle! Mitä ihmettä?! Paniikki! Siis tarkistimme juuri tällä viikolla, että molempien varaukset oli ok! Voiko tämä olla totta?! ... Virkailija selvitti asiaa ja huomasikin lukeneensa varaustamme huolimattomasti ja kyllä vain, molempien koirien varaukset löytyivät! Huhh!
Sovimme virkailijan kanssa kellonajan milloin tuomme koirat lähtöselvitykseen. Pistäydyimme aamupalalle odottelemaan ajan kulumista. Nopea jaloittelu ja kohti koirien lähtöselvitystä. Virkailija tarkisti lentoboxit ja lähti kuljettamaan koiria koneeseen. "Hei Hei, kullanmurut kohta nähdään!"

Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä


Ilma oli usvainen... Luvassa hieman turbulenssinen lentomatka.
Ranskassa laukkujen tultua, tuotiin erikoiskuljetuksella Hermès ja Helmi luoksemme. Hienosti olivat pärjänneet. Ei havaittavissa pahoinvointia taikka paniikkia. Innokas kaksikko hurmasi kentän väkeä kulkiessamme kohti vuokra-auto pistettä.

Katrin lähti hakemaan ennalta vuokraamaamme autoa. Siellä olikin väärä auto varattuna meille... Neuvoteltuaan hetken, saimme ison  Ford Galaxyn allemme. Valtavan kokoinen tilaihme taittui Pariisin ruuhkassa kohti navigaattorin suuntaamaa reittiä kohti Orleanssia. Emme tienneetkään siinä vaiheessa, että kyseinen auto olisikin juuri sopivan kokoinen tälle reissulle ;)

Saamiemme ohjeiden ja navigaattorin ilmoittaman reitin perusteella edessä olisi 200km ja 2 tuntia ajomatkaa. Lentokentältä kaarsimme Pariisin laitamaa kohti määränpäätämme. Äippä yritti tarkkailla näkisikö ensimmäistä kertaa elämässään kuuluisia rakennuksia, muttei harmikseen bongannut yhtäkään.

Ensimmäinen paussi päätettiin pitää seuraavan huoltoaseman tullessa vastaan. Bullat halusivat varmasti jaloitella ja tehdä isommat tarpeensa. Meillekin maistuisi pieni välipala.

Välipaussi... Enää tunnin ajomatka, vai oliko?
"Oink Oink, Kot Kot"-iltapala


Navigaattori näytti, että matkaa olisi enää 100km. Ihmettelimme, että oliko Pariisin ruuhkassa ja sitä edeltäneessä 100km todellakin mennyt jo 2 tuntia.
Navigaattori ohjasi moottoritieltä sivuteille ja saavuimme maaseudulle... kylästä kylään... Matka vain jatkui ja jatkui... uusi maisema piti kyllä mielenkiinnon yllä,  mutta 4 tuntia istuttuamme alkoi puutuminen tuntua jo tukalalta. Miten ihmeessä sinne oli näin pitkä matka?!

Pariisi-Orleans tutuksi ;)


Lähes 5 tuntia ajettuamme saavuimme Orleansin keskustaan, hotellimme sijaitsi suuren koulun läheisyydessä ja löysimme vihdoin perille. Kilometrejä ei tullut kuin reilu 200km, mutta maisemareitti veroitti monen monta tuntia... (Olimmekin näyttelyalueella sunnuntaina tuomareiden "vitsin kohteena" "Tekö ajoitte 2 tunnin suoran moottoritie pätkän 5 tunnissa ;D !!!" -Kiitos vaan ;) hihhihii!)
Hotellimme oli Anne-Sophien varaama. Viihtyisä ja siisti pieni hotelli sijaitsi puiston läheisyydessä.
Mukava lenkittää koiria viheriöllä kuin asfalttiviidakossa.
Viikonlopun sää oli aurinkoinen, vaikka välillä ripsauttikin vettä. Päivisin lämpötila oli  20`, aikas lämmin syksy vielä.

Aurinko alkoi laskemaan joten kiiruusti bullien kanssa lenkille. Muita ulkoiluttajia emme bonganneet, mutta Hermès innokkaana Casanovana jätti joka tolpan juureen ranskatarille hurmaavia viestejään <3
Hotelliamme vastapäätä oli ravintola, muita emme siinä nälän sekoittamassa hurmoksessa nähneetkään vaan suntasimme sinne (lähtöpäivänä huomasimme, että sen ravintolan kulmalta olisi auennut tie "ravintola maailmaan"...) Täälläkään ei puhuttu englantia, menukin oli ranskaksi... Joten tilasimme annoksemme käyttäen elekieltä ja äänitehosteita! "Oink Oink" "Kot Kot"-Kyllä oli hauskaa, ainakin meillä :)


Lauantai 11. lokakuuta
Bonjour!


Näyttelypaikalla ja lista ilmoitetuista ranskiksista väreittäin ja luokittain

Klo 8 starttasimme kohti näyttelypaikkaa. Se oli muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla urheiluhallilla. Autojono mateli kohti hallin parkkipaikkaa. Anne-Sophie oli parkeeranut autonsa ihan lähelle meitä, mikä sattuma! Ranskalainen poskisuudelma kera halausten toivotti meidät tervetulleiksi!
Ihana tavata vihdoinkin ihan kasvotusten. Hermèskin pääsi rutisteltavaksi. Jälleennäkemisen riemua ;)

Erittäin arvostettu Ranskanbulldoggien Club Show:
Lauantaina 11.10.2014
Club du Bouledogue Francains 26eme Nationale D'elevage Orleans 2014
Ranskanbulldoggeja ilmoitettu 377
Tuomareina: 
Boris CHAPIRO
Revaz KHOMASURIDZE
Jean-Claude KLEIN
Sylvie DESSERNE
Jeannette LARIVE
Dimitry VAN RAAMSDONK

Näyttelyalueella ei puhuttu englantia juuri lainkaan. Hassua kuinka asioidessani kahvipisteellä taikka tervehtiessäni ihmisiä, he puhuivat vain ranskaa. Jopa näyttelyn kulku kerrottiin vain ranskaksi. Välillä tunsimme Katrinin kanssa olevamme ihan "pihalla" ;)

Arvotaan tuomarit sekä punnitaan kilpailijat


Näyttely alkoi sillä, että kaikki tuomarit kokoontuivat pokaalipöydän eteen.
Siellä suoritettiin arvonta. Arvottiin kullekin värille ja ikäluokille omat tuomarinsa.
(Yleensä tuomarit on jo ilmoittaessa koiraa näyttelyyn tiedossa. Tiesimme vain keitä tuomareita näyttelyssä on, mutta emme sitä kuka tuomaroisi ketäkin) Sekin oli erikoista, että koirat tuomaroitiin värien ja ikäluokkien  mukaan (pied, fawn ja brindle) Hyvä niin, sillä koiria oli 377!
Ei edes WDS:ssä ollut niin montaa koiraa.
Paikalla oli todella kova kattaus upeita ranskanbulldoggeja! Myös eri maista oli osanottajia. Ammattihandlereitakin oli paljon joiden työskentelyä oli ilo seurata.

Tässä muutama kuva sijoittuneista kilpakumppaneistamme:




Hermès sai ensimmäiseksi tuomarikseen Jean-Claude Klein:n
ja Helmi sai tuomarikseen Boris Chapiron.
Ennen kehään menoa jokainen bulla punnittiin. Puntarilukema merkattiin näyttelyalueelta saatuun numerolappuun niin, että kaikki näkivät sen. Painoa ei saanut olla yli 14 kg. Jos näin oli, niin silloin koira hylättiin. Kaikki kuitenkin tiesivät tämän ja ketään ei hylätty painon vuoksi. (Punnitseminen on Ranskassa ihan perus käytäntö, sekin on mielestäni hyvä juttu)
Koska Hermèksen ja Helmin kehät alkoivat samaan aikaan päätimme, että Anne-Sophie menee Helmin kanssa ja Katrin Hermèksen. Äippä toimi huoltojoukoissa ja valokuvaajana.


Näyttely alkoi.
Tuomari ei luokitellut koiria neljän parhaan joukkoon vaan jatkoon pääsevät saivat "lipun" finaaliin. Helmi sai sellaisen! Hermès valikoitui neljän muun kanssa erilliseen joukkoon, mutta lippua ei tullut heti. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä tai minne pitää mennä saadakseen sellaisen.
Anne-Sophie kävi kysymässä kehäsihteeriltä oliko Hermèkselle lippua. Hän näki, että pöydällä oli se, muttei saanut sitä. Yht´äkkiä ystävällinen kilpakumppani viitoi katsomossa istuvaa Katrinia kehään. Menossa oli eri luokka kuin missä Hermès kilpaili. Kehäsihteeri näytti Katrinille ettei saanut tulla, mutta tuomari tuli hakemaan Katrin ja Hermeksen kehään. Siellä he seisoivat, Hermès asennossaan ja Katrin hämmentynyt hymy kasvoillaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ymmärtääksemme mitä tapahtuisi. Jopa Anne-Sophie oli ymmällään. Hetken päästä Hermèksen lippu tuotiin! Hänkin pääsi finaaliin!


Hermès ja Katrin
Tuomarina Jean-Claude Klein


Ylärivissä: Hermès
Alarivissä: Helmi ja Anne-Sophie

Helmi ja Anne-Sophie
Tuomari:Boris Chapiro

Helmi ja Anne-Sophie


Tiketit jatkoon! Hyvä Hermès ja Helmi!!!
Tuomarit ovat kokoontuneet pöydän ääreen



Isot kehät (finaali) alkoivat reilun 3 tunnin päästä, tai siis kukaan ei oikeastaan tiennyt tarkkaa aikaa.
Meidän piti vain odottaa. Tässä välissä oli sopiva aika käydä katsomassa toisessa hallissa sijaitsevia myyntikojuja ja haukata ah, niin terveellistä ranskanpatonkia, merci ;)
 (Myyntikojuja oli vain muutama, niissäkin hintataso oli paljon korkeampi kuin Suomessa)

Näyttelyalueella shopattavaa

Samalla kävimme ihailemassa pokaalipöytää! Upeita palkintoja!
En ole koskaan nähnyt noin suuria pokaaleja koiranäyttelyissä, wau!
Anne-Sophiekin kävi katsomassa niitä. Katrin kysyi, että minkä valitsit?
Anne-Sophie vastasi, että ne isoimmat. Purskahdimme kaikki kolme nauruun ja totesimme ettei ne edes mahdu meidän matkalaukkuihin.

Upeat palkinnot ja pokaalit!


Ison kehän laidalle oli tuotu pitkä pöytärivi ja arvovaltaiset tuomarit istuutuivat paraatipaikoille tuomaroimaan.
Vihdoin isot kehät alkoivat, mutta missä oli Hermèksen tuomari Klein?
Kukaan ei tiennyt. Häntä odotettiin, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle.
Juuri hänen pitäisi valita pied uros jatkoon!
Kukaan ei osannut sanoa missä järjestyksessä isoon kehään mentäisiin.
Onneksi paikalla oli kehäsihteereitä jotka kuuluttivat jos joku puuttuisi joukosta.
Odottaminen oli jännittävää!
Meidän vuoro tuli vihdoin. Uusi tuomarimme oli Boris Chapiro.
Hermès valittiin Pied- nuorten luokan ensimmäiseksi!



Kaikista pied uroksista Hermès oli parhain





Seuraavaksi mentiin serti ja vara-serti kehään.
Tuomarina: Boris Chapiro
Ja Hermès valittiin himoitun erikoisnäyttelysertin saajaksi!!!

Serti ja vara-serti kehä


Jälleen kehässä, 4 kovinta urosta. Jokaisen värin parhaimisto kilpailemassa tittelistä.
 Ja tuomarina Sylvie Desserne.
Kannustusjoukot vislasivat ja taputtivat. Huikea tunnelma!
Yritin myös parhaani mukaan kannustaa Hermèstä jatkoon ;)
Parhaimmaksi urokseksi valitiin........ Hermès! Uskomatonta!!!
Mitkä fiilikset!
Seuraava kehä olikin sitten jo ROP/VSP.

Jokaisen värin parhaimmat urokset kilpailee ykkössijasta
Hermès PU1


Tämän jälkeen narttujen vuoro astua kehään. Helmi ja Katrin.
Tuomari Boris Chapiro valitsi Helmin Pied-nuorten luokan ensimmäiseksi!
Sen jälkeen Helmi valittiin SERTIN saajaksi!


Helmi ja Katrin


Kesken paras piednarttu kehän tuomari nappasi Helmin syliinsä ja vei hänet seisomaan tuomaripöydälle. En muullut mistä keskusteltiin, mutta hetken päästä kehä jatkui jälleen.
Tunnelma oli huumaava. Ablodit ja kannustushuudot kilpakumppaneille oli jälleen huikeat! .... Helmi valittiin parhaana narttuna ROP/VSP kehään!
Huhhuhh! Aivan uskomattomat tunnelmat. Sydän hakkasi ja kädet hikoilivat! Voiko tämä olla totta?


Parhaat nartut kaikista väreistä:
Alakuvassa: ROP/VSP kehä 




Kiiruhdin Anne-Sophien luokse ja selitin hänelle, että sinun pitäisi olla Helmin kanssa kehässä!
Hän oli jo ehtinyt vaihtaa näyttelyvaatteet pois. Ja nyt tuli kiire... Pikapikaa vaatteet vaihtoon ja juoksujalkaa kehään!

Saanko esitellä: ROP ja VSP!



ROP/VSP kehässä tuomaroi Sylvie Desserne.
Hän valitsi Hermèksen ROP:ksi ja kaappasi pojan syliinsä ja pussaili häntä. Helmistä tuli VSP! WOW!!! HUIKEETA!!! AIVAN MIELETÖNTÄ, 377 ranskanbulldoggia ja meidän murut vei potin!

Kunniakierros ja posetusta

Hermèksen kunniakierroksella jonkun koira pääsi vapaaksi ja juoksi kehän poikki, mutta se ei Hermèstä haitannut vaan tikkasi mallikkaasti kunniakierroksen loppuun asti!
Palkintopalleilla poseerattiin. Sylvie Desserne antoi Katrinille kaulassaan olleen ranskiskorun ja kaikki tuomarit tulivat vuoronperään onnittelemaan.




Jännitys tärinä laukesi ja onnen kyyneleet virtasivat! Onnea pikku Hermès ja Helmi!
Uskomatonta ja tälläistä ei ole ennen D´elevage:ssa tapahtunutkaan, että suomalainen henkilö vie sekä ROP että VSP tittelit!

Koitti aika kertoa loisto uutiset kotisuomeen. Kello oli jo 18:30.
Isi ja Gucci oli jännittänyt koko päivän ja saivatkin itkunsekaisen selostuksen näyttelynkulusta.
Heiltä tulikin voitonjuhla kuva tervehdykseksi D'elevage valloittajille.



Millä me nuo palkinnot saadaan autoon, saatika kotio asti?
Ystävällinen nainen haki meille kärryt ja lastasi palkinnot kyytiin ja toi ne autolle asti.
Onneksi meillä oli se tilava vuokra-auto ;)




Iltalenkin jälkeen suuntasimme taxilla Anne-Sophien varaamalle illalliselle. Ravintola Cote Saveurs valkoisine liinoineen toivottivat meidät tervetulleiksi. Henkilökunta oli kääntänyt vain meitä varten menun englanniksi, miten huomaavaista. Toinen toistaan maistuvia ruokia tarjoiltiin pöytään! Rakastuin ranskalaiseen keittiöön <3 Mitä makujen ilotulitusta!

Pokaalit ja palkinnot saatu hotellihuoneeseen asti :)
Ranskis-kaulakoru: lahja tuomari Sylvie Desserneltä Katrinille
Aivan ihastuttava ranskispyyhe Anne-Sophielta lahjaksi äipälle ja Katrinille
Illallisella upeassa ravintolassa makujen ilotulitteessa <3


Masut pullollaan ja kaikesta vielä niin hämmentyneinä toivotimme toisillemme: Bonne nuit!
Seuraavana päivänä oli edessä toinen näyttelypäivä.

Kiitos Katrin ja Anne-Sophie <3
Kiitos Kaikille päivästä <3
Merci!