Lentoliput varattuamme matka alkoi tuntua yhä todellisemmalta. Mitä se toisi tullessaan, sitä emme osanneet edes kuvitellakaan. Kokemuksia lähdimme hakemaan, mutta matka toikin huikeita muistoja mukanaan!
Perjantai 10. lokakuuta
Aamulenkki tehtiin aamuyöstä syksyisessä ilmassa, vettä satoi ja jalkojen alla kahisi puiden lehdet.
Klo 5 starttasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Matkassa mukana: Katrin, äippä ja showbullat Hermès ja Helmi.
2 isoa matkalaukkua ja lentoboksit bullille. Auto oli siis kattoa myöden täynnä tavaraa :)
 |
| Lentokentällä oli super vartiointi, lienee kuulleen, että Hermès ja Helmi ovat lähdössä reissuun ;) Eikö? Syy taisikin olla Arnold Schwarzenegger joka oli vierailemassa Suomessa ja lähdössä samaan kohteeseen kuin me. Kumpikohan meistä saa istua hänen viereen? -pohtivat äippä ja Katrin ;) |
Kotona oltiin jo totuteltu lentoboxissa olemiseen. Boxin luukku oli päivittäin auki ja siellä oli mahdollisuus käydä nukkumassa päikkärit tai katsomassa oliko äippä piilottanut namipalaa viltin alle. Useinmiten boxissa köllötteli Gucci. Hänestä tuo "mökki" oli oikein viihtyisä päikkäripaikka.
Sama tuttu viltti kodin tuoksuineen toi toivottavasti turvallisuuden tuntua lentomatkan ajaksi. Onneksi lento kestää vain 3 tuntia. Finnairilla on koirille lentokoneessa oma huone valolla ja lämmityksellä varustettuna, joten luulen, että kaikki menee ihan hyvin lennon ajan.
Lentokentällä tehdessämme lähtöselvitystä virkailija ilmoittaa, että lentopaikka oli varattu vain yhdelle koiralle! Mitä ihmettä?! Paniikki! Siis tarkistimme juuri tällä viikolla, että molempien varaukset oli ok! Voiko tämä olla totta?! ... Virkailija selvitti asiaa ja huomasikin lukeneensa varaustamme huolimattomasti ja kyllä vain, molempien koirien varaukset löytyivät! Huhh!
Sovimme virkailijan kanssa kellonajan milloin tuomme koirat lähtöselvitykseen. Pistäydyimme aamupalalle odottelemaan ajan kulumista. Nopea jaloittelu ja kohti koirien lähtöselvitystä. Virkailija tarkisti lentoboxit ja lähti kuljettamaan koiria koneeseen. "Hei Hei, kullanmurut kohta nähdään!"
 |
| Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä |
Ilma oli usvainen... Luvassa hieman turbulenssinen lentomatka.
Ranskassa laukkujen tultua, tuotiin erikoiskuljetuksella Hermès ja Helmi luoksemme. Hienosti olivat pärjänneet. Ei havaittavissa pahoinvointia taikka paniikkia. Innokas kaksikko hurmasi kentän väkeä kulkiessamme kohti vuokra-auto pistettä.
Katrin lähti hakemaan ennalta vuokraamaamme autoa. Siellä olikin väärä auto varattuna meille... Neuvoteltuaan hetken, saimme ison Ford Galaxyn allemme. Valtavan kokoinen tilaihme taittui Pariisin ruuhkassa kohti navigaattorin suuntaamaa reittiä kohti Orleanssia. Emme tienneetkään siinä vaiheessa, että kyseinen auto olisikin juuri sopivan kokoinen tälle reissulle ;)
Saamiemme ohjeiden ja navigaattorin ilmoittaman reitin perusteella edessä olisi 200km ja 2 tuntia ajomatkaa. Lentokentältä kaarsimme Pariisin laitamaa kohti määränpäätämme. Äippä yritti tarkkailla näkisikö ensimmäistä kertaa elämässään kuuluisia rakennuksia, muttei harmikseen bongannut yhtäkään.
Ensimmäinen paussi päätettiin pitää seuraavan huoltoaseman tullessa vastaan. Bullat halusivat varmasti jaloitella ja tehdä isommat tarpeensa. Meillekin maistuisi pieni välipala.
 |
| Välipaussi... Enää tunnin ajomatka, vai oliko? "Oink Oink, Kot Kot"-iltapala |
Navigaattori näytti, että matkaa olisi enää 100km. Ihmettelimme, että oliko Pariisin ruuhkassa ja sitä edeltäneessä 100km todellakin mennyt jo 2 tuntia.
Navigaattori ohjasi moottoritieltä sivuteille ja saavuimme maaseudulle... kylästä kylään... Matka vain jatkui ja jatkui... uusi maisema piti kyllä mielenkiinnon yllä, mutta 4 tuntia istuttuamme alkoi puutuminen tuntua jo tukalalta. Miten ihmeessä sinne oli näin pitkä matka?!
 |
| Pariisi-Orleans tutuksi ;) |
Lähes 5 tuntia ajettuamme saavuimme Orleansin keskustaan, hotellimme sijaitsi suuren koulun läheisyydessä ja löysimme vihdoin perille. Kilometrejä ei tullut kuin reilu 200km, mutta maisemareitti veroitti monen monta tuntia... (Olimmekin näyttelyalueella sunnuntaina tuomareiden "vitsin kohteena" "Tekö ajoitte 2 tunnin suoran moottoritie pätkän 5 tunnissa ;D !!!" -Kiitos vaan ;) hihhihii!)
Hotellimme oli Anne-Sophien varaama. Viihtyisä ja siisti pieni hotelli sijaitsi puiston läheisyydessä.
Mukava lenkittää koiria viheriöllä kuin asfalttiviidakossa.
Viikonlopun sää oli aurinkoinen, vaikka välillä ripsauttikin vettä. Päivisin lämpötila oli 20`, aikas lämmin syksy vielä.
Aurinko alkoi laskemaan joten kiiruusti bullien kanssa lenkille. Muita ulkoiluttajia emme bonganneet, mutta Hermès innokkaana Casanovana jätti joka tolpan juureen ranskatarille hurmaavia viestejään <3
Hotelliamme vastapäätä oli ravintola, muita emme siinä nälän sekoittamassa hurmoksessa nähneetkään vaan suntasimme sinne (lähtöpäivänä huomasimme, että sen ravintolan kulmalta olisi auennut tie "ravintola maailmaan"...) Täälläkään ei puhuttu englantia, menukin oli ranskaksi... Joten tilasimme annoksemme käyttäen elekieltä ja äänitehosteita! "Oink Oink" "Kot Kot"-Kyllä oli hauskaa, ainakin meillä :)
Lauantai 11. lokakuuta
Bonjour!
 |
| Näyttelypaikalla ja lista ilmoitetuista ranskiksista väreittäin ja luokittain |
Klo 8 starttasimme kohti näyttelypaikkaa. Se oli muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla urheiluhallilla. Autojono mateli kohti hallin parkkipaikkaa. Anne-Sophie oli parkeeranut autonsa ihan lähelle meitä, mikä sattuma! Ranskalainen poskisuudelma kera halausten toivotti meidät tervetulleiksi!
Ihana tavata vihdoinkin ihan kasvotusten. Hermèskin pääsi rutisteltavaksi. Jälleennäkemisen riemua ;)
Erittäin arvostettu Ranskanbulldoggien Club Show:
Lauantaina 11.10.2014
Club du Bouledogue Francains 26eme Nationale D'elevage Orleans 2014
Ranskanbulldoggeja ilmoitettu 377
Tuomareina:
Boris CHAPIRO
Revaz KHOMASURIDZE
Jean-Claude KLEIN
Sylvie DESSERNE
Jeannette LARIVE
Dimitry VAN RAAMSDONK
Näyttelyalueella ei puhuttu englantia juuri lainkaan. Hassua kuinka asioidessani kahvipisteellä taikka tervehtiessäni ihmisiä, he puhuivat vain ranskaa. Jopa näyttelyn kulku kerrottiin vain ranskaksi. Välillä tunsimme Katrinin kanssa olevamme ihan "pihalla" ;)
 |
| Arvotaan tuomarit sekä punnitaan kilpailijat |
Näyttely alkoi sillä, että kaikki tuomarit kokoontuivat pokaalipöydän eteen.
Siellä suoritettiin arvonta. Arvottiin kullekin värille ja ikäluokille omat tuomarinsa.
(Yleensä tuomarit on jo ilmoittaessa koiraa näyttelyyn tiedossa. Tiesimme vain keitä tuomareita näyttelyssä on, mutta emme sitä kuka tuomaroisi ketäkin) Sekin oli erikoista, että koirat tuomaroitiin värien ja ikäluokkien mukaan (pied, fawn ja brindle) Hyvä niin, sillä koiria oli 377!
Ei edes WDS:ssä ollut niin montaa koiraa.
Paikalla oli todella kova kattaus upeita ranskanbulldoggeja! Myös eri maista oli osanottajia. Ammattihandlereitakin oli paljon joiden työskentelyä oli ilo seurata.
Tässä muutama kuva sijoittuneista kilpakumppaneistamme:
Hermès sai ensimmäiseksi tuomarikseen Jean-Claude Klein:n
ja Helmi sai tuomarikseen Boris Chapiron.
Ennen kehään menoa jokainen bulla punnittiin. Puntarilukema merkattiin näyttelyalueelta saatuun numerolappuun niin, että kaikki näkivät sen. Painoa ei saanut olla yli 14 kg. Jos näin oli, niin silloin koira hylättiin. Kaikki kuitenkin tiesivät tämän ja ketään ei hylätty painon vuoksi. (Punnitseminen on Ranskassa ihan perus käytäntö, sekin on mielestäni hyvä juttu)
Koska Hermèksen ja Helmin kehät alkoivat samaan aikaan päätimme, että Anne-Sophie menee Helmin kanssa ja Katrin Hermèksen. Äippä toimi huoltojoukoissa ja valokuvaajana.
Näyttely alkoi.
Tuomari ei luokitellut koiria neljän parhaan joukkoon vaan jatkoon pääsevät saivat "lipun" finaaliin. Helmi sai sellaisen! Hermès valikoitui neljän muun kanssa erilliseen joukkoon, mutta lippua ei tullut heti. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä tai minne pitää mennä saadakseen sellaisen.
Anne-Sophie kävi kysymässä kehäsihteeriltä oliko Hermèkselle lippua. Hän näki, että pöydällä oli se, muttei saanut sitä. Yht´äkkiä ystävällinen kilpakumppani viitoi katsomossa istuvaa Katrinia kehään. Menossa oli eri luokka kuin missä Hermès kilpaili. Kehäsihteeri näytti Katrinille ettei saanut tulla, mutta tuomari tuli hakemaan Katrin ja Hermeksen kehään. Siellä he seisoivat, Hermès asennossaan ja Katrin hämmentynyt hymy kasvoillaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ymmärtääksemme mitä tapahtuisi. Jopa Anne-Sophie oli ymmällään. Hetken päästä Hermèksen lippu tuotiin! Hänkin pääsi finaaliin!
 |
| Hermès ja Katrin Tuomarina Jean-Claude Klein |
 |
| Ylärivissä: Hermès Alarivissä: Helmi ja Anne-Sophie |
 |
| Helmi ja Anne-Sophie Tuomari:Boris Chapiro |
 |
| Helmi ja Anne-Sophie |
 |
| Tiketit jatkoon! Hyvä Hermès ja Helmi!!! Tuomarit ovat kokoontuneet pöydän ääreen |
Isot kehät (finaali) alkoivat reilun 3 tunnin päästä, tai siis kukaan ei oikeastaan tiennyt tarkkaa aikaa.
Meidän piti vain odottaa. Tässä välissä oli sopiva aika käydä katsomassa toisessa hallissa sijaitsevia myyntikojuja ja haukata ah, niin terveellistä ranskanpatonkia, merci ;)
(Myyntikojuja oli vain muutama, niissäkin hintataso oli paljon korkeampi kuin Suomessa)
 |
| Näyttelyalueella shopattavaa |
Samalla kävimme ihailemassa pokaalipöytää! Upeita palkintoja!
En ole koskaan nähnyt noin suuria pokaaleja koiranäyttelyissä, wau!
Anne-Sophiekin kävi katsomassa niitä. Katrin kysyi, että minkä valitsit?
Anne-Sophie vastasi, että ne isoimmat. Purskahdimme kaikki kolme nauruun ja totesimme ettei ne edes mahdu meidän matkalaukkuihin.
 |
| Upeat palkinnot ja pokaalit! |
Ison kehän laidalle oli tuotu pitkä pöytärivi ja arvovaltaiset tuomarit istuutuivat paraatipaikoille tuomaroimaan.
Vihdoin isot kehät alkoivat, mutta missä oli Hermèksen tuomari Klein?
Kukaan ei tiennyt. Häntä odotettiin, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle.
Juuri hänen pitäisi valita pied uros jatkoon!
Kukaan ei osannut sanoa missä järjestyksessä isoon kehään mentäisiin.
Onneksi paikalla oli kehäsihteereitä jotka kuuluttivat jos joku puuttuisi joukosta.
Odottaminen oli jännittävää!
Meidän vuoro tuli vihdoin. Uusi tuomarimme oli Boris Chapiro.
Hermès valittiin Pied- nuorten luokan ensimmäiseksi!
Kaikista pied uroksista Hermès oli parhain
Seuraavaksi mentiin serti ja vara-serti kehään.
Tuomarina: Boris Chapiro
Ja Hermès valittiin himoitun erikoisnäyttelysertin saajaksi!!!
 |
| Serti ja vara-serti kehä |
Jälleen kehässä, 4 kovinta urosta. Jokaisen värin parhaimisto kilpailemassa tittelistä.
Ja tuomarina Sylvie Desserne.
Kannustusjoukot vislasivat ja taputtivat. Huikea tunnelma!
Yritin myös parhaani mukaan kannustaa Hermèstä jatkoon ;)
Parhaimmaksi urokseksi valitiin........ Hermès! Uskomatonta!!!
Mitkä fiilikset!
Seuraava kehä olikin sitten jo ROP/VSP.
 |
| Jokaisen värin parhaimmat urokset kilpailee ykkössijasta Hermès PU1 |
Tämän jälkeen narttujen vuoro astua kehään. Helmi ja Katrin.
Tuomari Boris Chapiro valitsi Helmin Pied-nuorten luokan ensimmäiseksi!
Sen jälkeen Helmi valittiin SERTIN saajaksi!
 |
| Helmi ja Katrin |
Kesken paras piednarttu kehän tuomari nappasi Helmin syliinsä ja vei hänet seisomaan tuomaripöydälle. En muullut mistä keskusteltiin, mutta hetken päästä kehä jatkui jälleen.
Tunnelma oli huumaava. Ablodit ja kannustushuudot kilpakumppaneille oli jälleen huikeat! .... Helmi valittiin parhaana narttuna ROP/VSP kehään!
Huhhuhh! Aivan uskomattomat tunnelmat. Sydän hakkasi ja kädet hikoilivat! Voiko tämä olla totta?
Parhaat nartut kaikista väreistä:
Alakuvassa: ROP/VSP kehä
Kiiruhdin Anne-Sophien luokse ja selitin hänelle, että sinun pitäisi olla Helmin kanssa kehässä!
Hän oli jo ehtinyt vaihtaa näyttelyvaatteet pois. Ja nyt tuli kiire... Pikapikaa vaatteet vaihtoon ja juoksujalkaa kehään!
 |
| Saanko esitellä: ROP ja VSP! |
ROP/VSP kehässä tuomaroi Sylvie Desserne.
Hän valitsi Hermèksen ROP:ksi ja kaappasi pojan syliinsä ja pussaili häntä. Helmistä tuli VSP! WOW!!! HUIKEETA!!! AIVAN MIELETÖNTÄ, 377 ranskanbulldoggia ja meidän murut vei potin!
 |
| Kunniakierros ja posetusta |
Hermèksen kunniakierroksella jonkun koira pääsi vapaaksi ja juoksi kehän poikki, mutta se ei Hermèstä haitannut vaan tikkasi mallikkaasti kunniakierroksen loppuun asti!
Palkintopalleilla poseerattiin. Sylvie Desserne antoi Katrinille kaulassaan olleen ranskiskorun ja kaikki tuomarit tulivat vuoronperään onnittelemaan.
Jännitys tärinä laukesi ja onnen kyyneleet virtasivat! Onnea pikku Hermès ja Helmi!
Uskomatonta ja tälläistä ei ole ennen D´elevage:ssa tapahtunutkaan, että suomalainen henkilö vie sekä ROP että VSP tittelit!
Koitti aika kertoa loisto uutiset kotisuomeen. Kello oli jo 18:30.
Isi ja Gucci oli jännittänyt koko päivän ja saivatkin itkunsekaisen selostuksen näyttelynkulusta.
Heiltä tulikin voitonjuhla kuva tervehdykseksi D'elevage valloittajille.
Millä me nuo palkinnot saadaan autoon, saatika kotio asti?
Ystävällinen nainen haki meille kärryt ja lastasi palkinnot kyytiin ja toi ne autolle asti.
Onneksi meillä oli se tilava vuokra-auto ;)
Iltalenkin jälkeen suuntasimme taxilla Anne-Sophien varaamalle illalliselle. Ravintola Cote Saveurs valkoisine liinoineen toivottivat meidät tervetulleiksi. Henkilökunta oli kääntänyt vain meitä varten menun englanniksi, miten huomaavaista. Toinen toistaan maistuvia ruokia tarjoiltiin pöytään! Rakastuin ranskalaiseen keittiöön <3 Mitä makujen ilotulitusta!
 |
| Pokaalit ja palkinnot saatu hotellihuoneeseen asti :) Ranskis-kaulakoru: lahja tuomari Sylvie Desserneltä Katrinille Aivan ihastuttava ranskispyyhe Anne-Sophielta lahjaksi äipälle ja Katrinille Illallisella upeassa ravintolassa makujen ilotulitteessa <3 |
Masut pullollaan ja kaikesta vielä niin hämmentyneinä toivotimme toisillemme: Bonne nuit!
Seuraavana päivänä oli edessä toinen näyttelypäivä.
Kiitos Katrin ja Anne-Sophie <3
Kiitos Kaikille päivästä <3
Merci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti