Pilvinen lomapäivä vei meidät Pirunvuoren jylhiin maisemiin.
Maahisia ja menninkäisiä, niitä asustaa tässä metsässä.
Valppaana ja uteliaana kaksikko askelsi kohti Pirunlinnaa.
Linnan ovi oli kutsuvasti auki.
Hämärässä valtavan korkeassa huoneessa istui mies
kertoen tarinaa linnan historiasta.
Pojat nuuhkivat huolellisesti jokaisen esineen.
Nostivat kuonoa haistaakseen mennyttä aikaa.
Yläkertaan johtaville portaille oli laitettu este.
Hermès tuumi ettei se kyllä häntä pidättele,
kunhan vaan äipän silmä hieman herpaantuisi...
Mutta Piru pysyi pilossaan,
ainakin tällä kertaa.
Sade oli tehnyt Pirunpellosta liukkaan.
Kivenlohkareet onkaloineen hidastivat matkantekoa.
Ylhäällä avautui jylhä maisema järven yli.
Kaatosade yllätti retkeilijät ja
seikkailu vuorella jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Retken päätteeksi pojat istahtivat
terassille ja tilasivat "märkää"...
Sitä saatiin, ihan taivaan täydeltä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti