lauantai 14. heinäkuuta 2012

Muistelen kotiin tuloasi...

Helmikuun 6 päivä...
Työnteko ei oikein maistunut, vilkuilin koko ajan kelloa. Odotin kasvattajan soittoa. Vihdoin tunnit kuluivat ja ilmoitus pienestä paketista tuli. Lähdimme mieheni kanssa hakemaan sinua perhoset vatsassa lentäen. Miten matka kotoa keskustaan voi tuntuakkaan niin pitkältä!
Kotimatkalla poikkesimme Mustissa ja Mirrissä tekemään viime hetken hankinnat. Halusimme, että kaikki mahdollinen tarvittava olisi hankittuna.
Tassuttelit vihdoin kodissamme! Olit utelias, nuuskit joka nurkan ja mittailit katseellasi kotiamme hyvin tarkkaan. Tuntui kuin kuuluisit jo kalustoomme, koska olit kuin kotonasi. Ensimmäinen yö ja sitä seuraavat menivät todella hyvin. Et kaivannu emoasi etkä pyytänyt pisulle, nautit nukkumisesta ja pieni tuhina täytti makuuhuoneen hiljaisuuden. Olimme haltioissamme, vihdoin pitkä odotus palkittiin, meidän oma bullamme oli kotona!







Isin kulta!
                                                                 


                                                         




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti